Kainuu ja Suomen sodat

Kun katsoo karttaa, ei voi välttyä huomioimasta Kainuun asemaa rajaseutuna, mitä se oli jo Ruotsin vallan aikana. Kainuun ensimmäisten asukkaiden kohtalona olikin joutua kohtaamaan kahden nousevan alueellisen suurvallan sotien välikappaleiksi. Mikä sitten on ollut historian saatossa Kainuun ja kainuulaisten rooli Suomen sodissa, tätä käymme tässä artikkelissa läpi.

Kainuu Ruotsin valtakunnan sodissa

Pitkään Kainuu oli lähinnä käymätöntä tai pelkästään metsästysretkien ja läpikulkumatkojen takia käytyä korpimaata. Se oli syrjässä niin Novgorodin kuin Ruotsinkin tärkeistä kaupungeista eikä ollut juuri kummankaan valtakunnan intressien joukossa kovin korkealla. Pysyvämpää asutusta Kainuuseen alkoi muodostua vasta 1500-luvulla, sillä Savosta muutti tällöin useita talokuntia Ruotsin kuninkaan, Kustaa Vaasan, lupaamien verohelpotusten vuoksi. Hyvin pian nämä uudisasukkaat kuitenkin joutuivat Ruotsin ja Novogorodin välissä sodissa hävitystoimenpiteiden kohteeksi ja Kainuu autioitui jälleen.

Täyssinän rauhassa, joka solmittiin vuonna 1595, Venäjä joutui tunnustamaan Kainuun kiinteäksi osaksi Ruotsin valtakuntaa. 1600-luku olikin Kainuun osalta huomattavasti rauhallisempaa aikaa. Asukasmäärä sai kasvaa rauhassa, vaikka olosuhteet olivatkin karut ja viljelysmaa ei parhainta mahdollista. 1600-luvulla Ruotsi pyrki vakiinnuttamaan valtansa legitimiteettiä Kainuussa muun muassa rakentamalla Kajaaniin linnan Ämmä- ja Koivukoskien väliselle saarelle.

Kajaanin linna ei koskaan valmistunut kokonaisessa laajuudessaan, vaan Kustaa II Aadolf määräsi sen rakennustyöt keskeytettäväksi vuonna 1619. Linna otettiin käyttöön siis eräällä tapaa keskeneräisenä. Aluksi se toimi vankilana, mutta 1650 Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe teki siitä aatelislinnan. Suuressa Pohjan sodassa linna joutui venäläisten hävityksen kohteeksi. Myöhemmin sen rooli ei ollut enää kovin merkittävä, vaikka pieni ruotsalainen varuskunta sen suojissa pitikin majaansa. Nykyisin linnasta on jäljellä rauniot.

1700-luvulla suuri Pohjan sota ja sen jälkeinen Isovihan aika eivät olleet helppoa aikaa Kainuun väestölle. Venäläisten tekemät sota- ja ryöstöretket verottivat kainuulaisia perhekuntia rankasti. Uudenkaupungin rauha solmittiin 1721, mutta moni perhe oli menettänyt omaisuutensa ja jopa henkensä venäläisten sotatoimenpiteiden seurauksena.

Uudenkaupungin rauhan myötä Ruotsin suurvalta-ajan katsotaan päättyneen. Kainuu vajosi jälleen alemmas valtakunnan tärkeysasteikolla. Hattujen sota ja vuosien 1808-09 aikainen ns. Suomen sota eivät sitten enää olleetkaan niin verottavia Kainuun osalta. Venäjän vallan aika oli niin ikään varsin rauhallista aikaa Kainuussa mitä sotiin tulee.

Kainuu itsenäisen Suomen sodissa

Sisällissodassa Kainuu ei missään nimessä ollut taistelujen ja sodankäynnin ydinaluetta. Punaisen ja valkoisen Suomen välienselvittelyltä ei Kainuukaan kuitenkaan säästynyt, ja maakunnan alueella toimi niin suojeluskuntia kuin työväen punakaartejakin. Niin kutsuttu Kajaanin sissirykmentti, johon myös tuleva presidentti Urho Kekkonen kuului, osallistui merkittäviin taisteluihin etelämpänä, muun muassa Iisalmessa ja Kuopiossa.

Sisällissodan jälkeen Kainuussa vaikuttivat suuresti valkoiset niin kutsutut heimosoturit. Kainuusta käsin lähtivät Vienan retkinä tunnetut heimosotien retkikunnat. Tarkoituksena oli ajaa pois Vienasta venäläiset bolševikit, mutta näissä pyrkimyksissä ei onnistuttu.

Talvisodassa Kainuun maakunta toimi monen verisen ja sodan kulun kannalta oleellisen taistelun näyttämönä. Näistä ehkäpä tunnetuin on Raatteen tien taisteluna tunnettu, vuoden 1940 alussa käyty taistelu. Raatteen tiellä 9. divisioona, jota johti Hjalmar Siilasvuo, tuhosi Neuvostoliiton talvisodankäyntiin huonosti varustautuneen 44. divisioonan. Suomalaisten tunnettu mottitaistelun taktiikka oli tässäkin taistelussa erittäin tehokas.

Suomalaisten voitto taistelussa merkitsi, että neuvostojoukkojen tavoite Suomen katkaisemisesta kahtia sen kapeimmasta kohdasta oli mitätöity. Raatteen tiellä oli merkitystä myös sotasaaliin muodossa, sillä suomalaiset saivat sotasaaliiksi muun muassa lähes 5 000 kivääriä, sekä noin 70 kenttä- ja ilmatorjuntatykkiä, 43 hyökkäysvaunua ja lähes 1 200 hevosta. Suomalaiset ottivat myös noin 1 200 sotavankia.

Talvisodassa käydyistä Kainuun alueen taisteluista erittäin tunnettuja ovat myös ns. Kuhmon taistelut. Suomussalmen ja Kuhmon rakennuskannalle nämä taistelut olivat erittäin vahingollisia. Taistelut jatkuivat aina Moskovan vuoden 1940 rauhaan asti. Neuvostoliiton pommitukset sodan ajan olivat myös erittäin rankkoja, joskaan siviiliuhrien määrä ei noussut kovin suureksi.

Jatkosodassa Kainuu pääsi hieman vähemmällä eikä kuulunut kovimpaan sotatoimialueeseen, vaikka suomalaiset ja saksalaiset joukot tekivätkin sieltä (mm. Uhtuasta) käsin sotaretkiä. Aluemenetykset eivät koskeneet Kainuuta, mutta mm. Kajaanin seudulle Karjalan siirtoväkeä eli niin kutsuttuja evakoita asutettiin. Sotien aikana myös osa Kainuun väestöstä joutui itse lähtemään evakkoon.

Sotien jäljet Kainuussa

Sota jättää aina toki henkiset arpensa sen osaksi joutuneille ihmisille, niin sotilaille kuin siviileillekin. Kainuun alueella Suomen sodista on kuitenkin nähtävissä lukuisia fyysisiä jälkiä. Näistä joitakin esitellään lyhyesti seuraavaksi;

Kuhmossa sijaitsee Talvisotamuseo, joka on ehdottomasti vierailun arvoinen kohde vähääkin sotahistoriasta kiinnostuneille. Kuhmon kaupungin omistama museo on avoinna ympäri vuoden, talvella tosin rajoitetummin aukioloajoin.

Myös Kuhmossa sijaitsevat Saunajärven taistelualueet on osittain entisöity molempien osapuolien taisteluasemia. Löytöjoen maastossa puolestaan on nähtävissä edelleen pommikuoppia ja juoksuhautojen jäännöksiä. Muistomerkkejä sodan tapahtumiin liittyen löytyy pitkin taistelualueita.

Suomussalmella Salpalinjan kohteet ovat erityisen kiinnostavia. Muun muassa korsu- ja taisteluhautaa on entisöity, ja puolustuslinjan merkkejä on selkeästi nähtävissä pitkin linjaa. Sotahistorian harrastajalle Kainuu on todellinen runsaudensarvi.